Paikka: Kintulammi 29.3.2019
Sää: +5 astetta, puolipilvistä
Retken tyyppi: päiväretki
Kävelykilometrejä: n. 5 km
Päätettiimpähän lähteä toistamiseen tutkimaan Kintulammen polkuja. Tällä kertaa lähdimme eri päästä aluetta kuin viime kerralla. Tämän kertainen reitti kulki Vattulan luonnonsuojelualueen läpi. Vattulan alue oli kaunista vanhaa metsää, tämä vuodenaika ei ehkä tee alueelle juurikaan oikeutta.
Ehkä ajankohdastakin johtuen liikkellä oli enemmän ihmisiä kuin viimeksi, ei kylläkään mitenkään ruuhkaksi asti, mutta useampaan kertaa polulla tuli vastaan muita retkeilijöitä, eikä nuotiopaikoillakaan tarvinnut pitää tulta yksin yllä.
Reitillemme sattui myös kohta mikä alitti suuret voimalinjat, aurinko oli sulattanut lunta tehokkaasti aukealta alueelta, ja tästä syystä reitti oli hankalampaa nähdä. Lisäksi jalkojen alta katoava sulava lumi antoi lisämausteensa kävelemiseen.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Kaulamoisen nuotiopaikka. Edellinen seurue oli juuri kerinnyt lähteä, joten paikalle saavuttuamme ryhdyimme tulentekopuuhiin. Kaulamoisella oli hieno puuvaja täynnä puuta, kuten kaikkissa Kintulammin tulentekopaikoissa. Olli ryhtyikin samantien puutöihin ja pilkkoi halkoja pienemmiksi. Kaulamoisilla paistoimme isompaan nälkään parit makkarat, jonka jälkeen jatkoimme matkaamme.
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Kaukoistenkallion laavu. Kalliolta oli jyrkähkö pudotus veteen, tämä paikka on varmasti kesäaikaan mielenkiintoisen näköinen. Saapuessamme nuotiopaikalle edellinen seurue oli juuri tekemässä lähtöä. Elvytimme siitä nuotion uudelleen henkiin ja samalla paikalle saapui toinenkin porukka. Makkaroiden lisäksi paistoimme jälkiruoaksi vaahtokarkkeja. Ehkä ollaan vaan hitaita syömään, mutta #notskilekanotskilvika sopinee meidän taukomotoksi.
Paluumatkalla kävimme katsastamassa vielä Kirkkokiven, ja se oli, noh iso kivi. Ihan majesteettisen näköinen kuitenkin. Kirkkokiven lähistöllä on myös Kirkkokiven laavu, siellä emme sen enempää pysähtyneet, mutta paikalla oli paljon lapsiperheitä, tälle nuotiopaikalle on lyhyehkö ja helppokulkuinen matka parkkipaikalta, joten se sopii hyvin myös perheen pienimmille.
Reitillä oli myös useita puronylityspaikkoja, joista osa tuotti meille hieman päänvaivaa. Sulavasta lumesta johtuen osa puroista oli aika leveitä, Olli rohkeana herrasmiehenä kokeili ylityksiä aina ensimmäisenä ja kasteli kertaalleen varpaansakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti