Ketä me ollaan?

Olli & Saana

Me ollaan tamperelainen nuoripari, yhteiseloa meillä on takana reilu pari vuotta. Ollaan seikkailunhaluisia yllytyshulluja, ja välillä innostutaankin kaikista uusista kokeiluista sekä ajatuksista ihan liian paljon ja liian nopeasti...

Menoa ja meininkiä meidän arjesta ei puutu, sillä Olli suorittaa toista vuotta insinööriopintoja ja käy siinä ohessa satunnaisesti töissä, Saana puolestaan käy säännöllisesti töissä ja suorittaa satunnaisesti viimeisiä tradenomiopintojaan.

Vapaa-ajan me vietämme tanssisalilla treenaten, kisaten ja valmentaen yhdessä erilaisia paritansseja. Lisäksi arkeamme piristää kolme vikkeläliikkeistä kissaamme, ketkä mahdollisesti ajoittain seikkailevat tämänkin blogin kuvituskuvissa.

Olli

Eräilyt ovat jääneet mulle aika vähälle pitkin elämää. Nuorempana kävin reilun puolen vuoden ajan partiossa sudenpentuna, mutta innostus uuteen harrastukseen pääsi lopahtamaan huonon leirikokemuksen takia. Myöhemmin tuli kokeiltua partiota uudelleen, mutta harrastus ei kuitenkaan saanut vieläkään tarpeeksi tulta alleen, jotta harrastus olisi jatkunut aikuisikään asti.

Usean vuoden jälkeen koitti aika ja metsään oli pakko lähteä intin johdosta. Metsässä ei suurempia ongelmia tullut vastaan, jos nyt normaalia suurempaa väsymystä ja totuttua heikompaa varustustasoa lasketa. Intin lomassa tuli kuitenkin kerran käytyä nukkumassa yö ulkona muutaman ystävän kanssa ja vapaus päästä kuvaamaan luontoa ja tapahtumia luonnon helmassa houkutti kovasti. 

Intin jälkeen kuitenkin harrastuksesta jäi käteen vain valokuvaaminen, ja retkeily sai jäädä vielä mieleen hautumaan. Parin vuoden ajatusten hautomisen jälkeen innostus ulkoiluun ja retkeilyyn löytyi uudelleen. Yksi vaikuttava tekijä oli varusteiden puute, mikä korjaantui kevään aikana. Asiasta lisää tekstissä "Heräteostoksena makuupussit ja teltta!"

Retkeilyssä tärkeintä on tietenkin hyvä ruoka. Tavoitteena on myös nähdä paljon Suomen luontoa ja uusia paikkoja. Eniten huolettaa, että saadaanko me teltta pystyyn ja jaksaako Saana kävellä mukana retkillä rinkkansa kanssa.

Saana

Olen kulkenut vanhempieni matkassa metsässä siitä asti kun jalat vain ovat kantaneet, isäni metsästää ja molemmat vanhempani ovat aina olleet hyvin erähenkisiä. Lapsena vietin kaikki viikonloput mökillä ja retkeilimme hyvin paljon aina lappia myöden. Teini-iässä mökkeily ja metsässä liikkuminen jäikin sitten vähemmälle ja viimeisimmästä telttayöstä onkin varmaan aikaa lähemmäs 8 vuotta.

Niin ikään myös mun nuoruuteen on kuulunut partio, siellä viihdyinkin jokusen vuoden, mutta sitten kilpavoimistelu alkoi viemään kaiken vapaa-ajan, jolloin haikein mielin jouduin luopumaan partioharrastuksesta. 

Kiinnotus retkeilyä ja luontoa kohtaan, ei kuitenkaan kadonnut minnekkään, ongelmana olikin aikuisuuden kynnyksellä sopivan retkiseuran puute, sillä kovinkaan moni kavereistani ei ole ollut kovinkaan innostunut luonnossa liikkumisesta, saatika siellä yöpymisestä. Nyt saman henkisen seuran löydyttyä onkin aika palata luonnon helmaan. 

Multa siis retkeilykokemusta kyllä löytyy, mutta erätaidot ovat erittäin ruosteessa. Pientä harjoittelua ja totuttelua tämän harrastuksen henkiinherättäminen taas vaatii, mutta intoa ei ainakaan tällä hetkellä puutu!

Retkeilyltä haluaisinkin uusia kokemuksia, kauniita maisemia ja luonnon rauhaa. Eniten huolettaa kuinka tällainen kylmää ja ötököitä vihaava blondi selviää metsän keskellä.